Arvostelu - juomia

Konserninjohtajalta kävi käsky, että pitäisi tehdä nettiartikkeleita isommalla porukalla (toivoi kait laatua niihin). Joten otimme tietenkin sen työnalle.
Suunnittelupalaverissa nettitoimituksemme kanssa (JRepo ja Petteri Ursin) päädyimme tekemään kantaaottavan ja asiallisen artikkelin alkoholituotteista. Tämä sen takia, koska mieluisinta lukemista meille on aina ollut iltapäivälehtien olut-vertailut. Mekin halusimme tehdä sitä.
Kauppaan siis. Siitä ei ole kuvia, koska kamera oli hukkunut toimistolle.
Ostimme erilaisia eksoottisia tuotteita, jotka sokkomaistelimme (pidimme silmät kiinni)

Raatimmehan oli:
Petteri Ursin – jo vuosia kaljaa vältellyt raittiusaatteen mies
Jarkko Repo – yksi harvoista selväpäisistä suomalaisista päätoimittajista
Teemu Lahtinen – rappioraitis graafikko jne (en jaksanut kuunnella kun mies kertoi taustoistaan)

Aloitimme projektin maistamalla sattumanvaraisessa järjestyksessä (ykkösestä aloittaen) aluksi Meksikolaista ykkösolutta, tuotenimeltään Koff (äänetään Hoff – kuten meksikossa on tapana tehdä k-kirjaimen suhteen).
 

”Hoff”

”Merirosvoisa, olisko tää kuitenkin rommia?”
”Sopii aamupäiville, aika ympäripyöreä”
”Tanniininen, kekseliäs maku, tuttu tuote Karibiassa tai Nilsiässä käyneelle”
 
Toisena tuotteena koetimme ruotsalaista jouluolutta (Ruotsissahan joulu on vielä helmikuussakin), joka oli brändätty Karhuksi. Sukusuhteita Ursiiniin siis.

”Karhu” (äännetty ruotsalaisista)

”Muistuttaa lapsuuden jouluista, riistan makua”
”Sopii  keskiviikoille, hörpittävissä – hyh”
”Dekantoituminen kuultavissa, räptähtikokoinen pakkaus, meni helttaan”

Sitten siirryimme kotimaiseen light siideriin – Corona Extraan. Panimo sijaitsee Keravanjoessa ja sen makuinen oli tuotekin. Mutta arvosteluun

”Corona Extra”

”Kivat kuplat, suun muotoinen pitkä jälkimaku, lasten suosikki, lasipullosta saa taisteluvälineen”
”Sopii mukavasti työpäivään, keveähkö siideri?”
” Ei heti uskoisi siideriksi, vehnäinen (kuten terrieri), voisikohan tätä lämmittää?, muotoilu aika suipokas”

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä maistelimme Tsekkioluiden ylpeyttä – Cool Grape Long Drink –olutta. Koko raati oli sitä mieltä, että tässä oluessa maistui tsekinkansan kokemat vääryydet.

”Cool Grape Long Drink”

”Ihan kuin Helsingin olympialaiset, aika makea alkoholittomaksi”
”Sopii aamuun kuin nyrkki voihin, pullo tyhjenee turhan nopeasti (coreolis-voimat kyseessä?), sopii aamuille”
”Tuoksu muistuttaa erehdyttävästi lonkeroa, kuumaan kesäpäivään, maku poistaa paskanmaun suusta, tästä tuli jo vähän känniin”

Ja niin jatkoimme maistelua pitkin päivää. Halusimme varmistaa mielipiteidemme varmuuden. Emme kuitenkaan juoneet oikeasti vaan syljimme aina suulliset (valehtelua). Jossain vaiheessa operaatiota kuvaajana toiminut Karhu-Petteri otti ja lähti. Oli kuulemma käynyt kotona. Siinä se työpäivä ja yö meni. Aamulla heräillessä jatkoimme autuaan tietämättöminä elämää rasittavista vastuista.
Petteri selvisi takaisin porukkaan, me muut emme.

Tätä kirjoittaessa minua ei vaivaa krapula. Enemmänkin tätä voisi kuvailla laskuhumalaksi. Vielä on jäljellä pari pulloa tuota ruotsalaista jul-olusta. Otetaan pienet sille.
Jos kuvissa on havaittavissa epätarkkuutta, niin oli tekijöissäkin.