Konemetsä 2009 / ISO raportti - 07.07.2009

ISO lehti oli edustamassa hyvin pukeutuneena

Kaikki sai alkunsa torstaina kun varmistui, että pääsemme festareille koko porukalla. Koko porukkahan oli minä (JRepo), kesätoimittajamme Nita ja kuvaajamme Raver71. Raver ei tiennyt asiasta oikeastaan mitään etukäteen, joten kävi tuuri, että saimme miehen pakotettua matkaamme. Matkasimme autolla, jonka kävin hakemassa veljeni kotipihasta, autoa ei ole vieläkään palautettu. Kolaroin muuten kyseisen auton viime vuonna Norjassa, joten ei se nyt sentään huonompaan kuntoon mennyt.

Matkaan pääsimme perjantaina. Taival taittui rattoisasti ja löysimme perille Nitan tarkkojen silmien ansiosta. Hän käytti koko, noin kahden tunnin mittaisen, matkan siihen, että tarkkaili milloin näkyy Konemetsä kyltti. Ei muuten ollut liian isolla.

Alueelle sisään päästyämme, vain lievien sekaannuksien jälkeen, oli tunnelma kovin iloisa. Musiikki kuului sopivalla voimakkuudella leirintäalueelle ja ihmisiä oli kasaantunut jo ihan sopivasti paikalle. Auto parkkiin ja autosta ulos metsästämään ihmisiä. Emme löytäneet heitä.

Takaisin autolle (tuudimme siis autossa, kun se kerta oli siihen soveltuva tila-auto) kasaamaan tavarat yms. Naapuri autosta oli ulos eksynyt kaverukset, joiden nimiä ei saanut tänne mainita (Timo Björkqvist oli heistä toinen).

JRepo ja auto, joka ei ollut meidän

Kuten kuvamateriaalista voi havaita, olimme liikkeellä selvinpäin. Pesula ei muuten suostunut pesemään pukuani, stana.

Automme naapurukset, Timo ja kaverinsa, olivat juuri sopivat luomaan festaritunnelmaa. Toinen heistä myös kasasi telttansa autonsa eteen, alueelle jolle telttaa ei saanut pystyttää. Asia josta heille huomautettiin ainakin pari kertaa.

Tähän väliin kerrottakoon, että sivuiltamme löytyy se virallinen festari-raportti Raver71:n kirjoittamana. Kaikki tapahtumaan liittyvät kuvat ovat myös hänen ottamiaan. Tämä kirjoitus pyrkii vain kertomaan, mitä meille sattui Konemetsässä.

Koska olen itserakas ja haluan vain omia kuviani tähän blogaukseen.

Naapureihin tutustumisen jälkeen oli aika suunnata tapaamaan artisteja. Lahti pilasi jälleen tunnelman, kun Carbon Based päätti vallata lavan. Olin ylpeä heistä ja yhä sitä olen. Helvetin hyvää menoa ja juuri oikealla asenteella (nyt en viittaa jääkylmiin olusiin).

Konemetsä on tapahtuma, joka pitää kokea. Metsä täynnä konemusiikista pitäviä ihmisiä, järkyttävän rento tunnelma ja kaikki rakastavat toisiaan. Kuin iso hippikommuuni, ilman perinteisiä hippikommuunien ongelmia.

Chillasin savussa

Kiertelimme alueella kesätoimittajamme kanssa tehokkaasti. Haastattelimme kymmeniä ihmisiä ja jokaisesta huokui sama tunnelma, joka meilläkin oli - rentous. Helvetin hienoa saada viettää viikonloppu samanlaisten ihmisten parissa. Edelleenkin huomautuksena kaikille - lehtemme toimitus oli selvinpäin koko ajan. Minä sekoilin ilman mitään päihteitä ihan vain siksi, että oli niin hienoa olla siellä.

Tapahtumalla on valitettavasti maine "kamametsänä". Tietenkin jokaiseen festariin kuuluu päihteidenkäyttö, mutta kyllä Konemetsä on sen suhteen siistimpi kuin mikä tahansa muu tapahtuma suomessa! Vain Konemetsässä voi olla varma, että kukaan ei tule haastamaan riitaa eikä muutenkaan tarvitse pelätä ketään. Jos joku olikin ottanut jotain päihdeaineita, ei sitä huomannut. Proud of you all!

Okei, naapureistamme huomasi, että viina virtasi, olisi saanut virrata välillä ylämäkeen. Ihme että eivät oksentaneet.

Lepäsin, että jaksoin

Railakasta menoa, vaikka en edes tiedä mitä railakas meno tarkalleen ottaen on. Perjantai kääntyi lauantaiksi. Lauantai kääntyi jossain välissä sunnuntaiksi ja sitten pitikin lähteä jo kotiin. Parhaiten mieleen jäi artisteista Genki, Carbon Based, Dj Rx, Proteus ja kuulemma sairaalloisen hyvän setin heittänyt Orkidea.

Konemusiikkia kuuntelevana olin hämmentynyt siitä tarjonnan laajuudesta, jota festareilla tänä vuonna oli - loistavaa! Sinne olisi pitänyt saada mukaan enemmän porukkaa, että useampi olisi voinut rakastua siihen tunnelmaan.

Selvänä voi pitää helvetin hauskaa ja sekoilla. Se on jopa hienompaa kuin kiskoa kamaa ja väittää tempauksiaan järkeviksi.

Viilensin itseäni mutakylvyssä

Välillä tuntui siltä, että viikonloppu oli jopa liian täynnä hyvää meininkiä. Todella harvinainen fiilis itselleni. Kesätoimittajamme sen sijaan halusi palella autossa hieman liikaa. Ehkä hän kertoo kärsimyksistää itse tänne, kun selviää horkasta.

Sää suosi tunnelmaa, alueella kerkisin kokemaan helteen, vesisateen, jäisen vesisateen, tuulen, tihkun, yön ja päivän - koko kirjo, joka saattaa siihen oikeaan kärsimykseen josta jostain ihmeen syystä saan revittyä energiaa. Energiaa sai myös naapureistamme, jotka hoitivat itselleen lauantaina pari hoitoa. Niistä olisi voinut joku olla ylpeä, minä en.

"Armahda minua maailma"

Kaikki hupi loppuu aikanaan. Sunnuntaina piti sitten lähteä pois. Raver71 oli kuvannut miljoona kuvaa ja saanut miljoona uutta ystävää (lause saattaa sisältää lievää liioittelua). Olen varma, että kyseessä on tulevien vuosien paras konemusiikki-bilekuvaaja, sellaisella asenteella mies töitä teki. Kesätoimittaja sai paleltua useamman vuorokauden ajan ja koki varmasti seurani kovin lämmittäväksi, kun vittuilin ystävällisesti minkä kerkisin.

Minä sain itselleni uusia tuttavia, kavereita ja ehkä jopa ystäviä. Vaikka en nukkunut paljoakaan, niin lepäsin viikonlopun aikana enemmän kuin pitkään aikaan. Kiitos Konemetsä, kiitos Raver71 ja Nita. Kiitokset myös naapureille, jotka olivat hyvää seuraa.

Huomenna sitten virallisia haastatteluja kirjoittelen, nyt oli pakko fiilistellä. Ensi vuonna uudestaan, toivottavasti sinäkin, rakas lukija, päädyt sinne - suosittelen!

Lisää aiheesta:
Raver71:n raportti perjantailta
Raver71:n raportti lauantailta
Raver71:n kuvia tapahtumasta