ISO pulkkamaeki, Päätoimittajan mielipide - 18.03.2010

Kävimme eilen laskemassa mäkeä porukalla. Perinteinen traditiomme sai jatkoa ja perinteet kunniaan meininkiä pidettiin yllä - matkassa ei siis ollut pulkkaa.

Laskimme siis jätesäkkien avustuksella. Minäkin laskin. Ja kärsin.

En laskenut takamukseni avustuksella (vaikka sellaisia täälläkin on väitetty - stanan Petteri). Matkan teko oli helppoa, makasin paikoillani ja huusin "OLENKO JO ALHAALLA!" - siinä vaiheessa en ollut edes liikkunut.

Lopulta sain itseni matkaan ja koin vauhdin hurmaa (perseeseen sattui siis). Se oli hubaa, fantsua ja jättivänkää - tai sitten ei...

Petterikin laski, tyylipuhtaasti. Minun tyylipuhtaus tuli siitä, että pidin olusen (OLVI) matkassa koko laskun ajan.

Ja olen siitä ylpeä.

Suurimmat kunnianosoitukset menevät kuitenkin ulkopuolisille statisteille. Public Cornerin AJ teki historiaa, laski miten sattui ja silti selvisi hengissä. Mies oli ottanut itselleen mukaan meijeri-laatikon (tai jonkin vastaavan härpäkkeen) ja laski sitten sen päällä seisten (ei mitenkään tuhmasti kuitenkaan...).

Lisäksi mäkeen pääsivät myyjämme SatuPertti (saatte itse päätellä kuka tiimistämme on saanut nimekseen SatuPertti), kuvaajana toiminut tyyppi, Seurahuoneen Emilia ja taisi sinne mäkeen tippua joitain lapsiakin.

Kukaan ei kuollut, en edes minä.

Louie ei tänä vuonna päässyt mäkeen, kun pelkäsi nirhaavansa sormensa lopullisesti irti - sen siitä saa kun on kitaristi.

Kiitokset kaikille, jotka saapuivat paikalle! Oli hyvä käydä ulkona välillä.