Eläinkuoseista - 22.02.2012

ISO lehti tunnetaan laajalti muodin ja pukeutumisen huippuosaajana. Pidämme farkkuja päivästä toiseen, joskus jopa vaihdamme ne. Päätoimittaja kiskoo kauluspaidassa ja solmiossa vuodesta toiseen luullen sen olevan seksikästä. Kuvaajamme näyttävät hipstereiltä, vaikka he eivät edes tiedä, mikä hipsteri on.

Silti mekin tiedämme edes jotain pukeutumisesta. Eläinkuosit ovat paskaa.

Jokainen nainen, joka luulee näyttävänsä hyvältä pukeutuessaan tiikeriraitaan, leopardikuvioon tai jopa zepraksi - on idiootti. Oksennuttavimpia ovat ne naiset, jotka luulevat legginsien olevan vaatekappale. Siihen kun yhdistetään epäseksikkäin kuosi ikinä (esim. leopardi), niin lopputulos on ihmisoikeuksia rikkova.

Tapettu ja täytetty vain ihmisten iloksi.
Copyright by YIM Hafiz

Jos tunnet jonkun, joka näin pukeutuu - katkaise kaikki sosiaaliset yhteydet häneen. Jos olet itse sellainen, joka luulee eläintyylin sopivan sinulle - olet väärässä ja hakeudu hoitoon.

Legginsit eivät ole vaate ja eläinkuosit eivät ole kauniita. Ikinä. Koskaan.

Ylipainoinen 38 vuotias yksinhuoltaja Helena päättää lähteä hurvittelemaan. Hän laittaa päällensä 80-luvun pahimmat vaatekappaleet (bootsit, mitä vittua?) ja kietaisee itsensä tiikeriksi. Näin mielestään. Hän on sankari puuma omissa ajatuksissaan. Hän kellistää uroita kymmenittäin, unissaan. Oikeasti kaikki nauravat hänelle, hän on säälittävä otus, joka epäonnistui elämässään. Joku känninen poika retkahtaa luulleen pääsevänsä tyydyttämään eläimiin sekaantumisen tarpeitaan. Aamulla poikaa vituttaa sen verran rankasti, että se alkaa olla jo suurimpia itsemurhien syitä maassaamme - puumanaiset.

Eikä siinä vielä kaikki. Ei todellakaan. Tämä Helena tuntee myös (yllärii) yksinhuoltaja Maikun (ei oikea nimi, se ei koskaan ole oikea nimi). Heillä on yksi kaveri, joka on onnistunut elämässään. Toisinaan he saavat houkuteltua myös tuon naimisissa olevan frendinsä (kutsutaan häntä vaikka Maaritiksi) mukaan.

Noh, koska Helena ja Maikku "tietää" miten ollaan viihteellä, niin Maarit kuuntelee heitä. Pian teiniyökerhon tanssilattia täyttyy tuosta kolmen vastenmielisen otuksen minilaumasta, joka heiluu mielestään seksikkäästi musiikin ja oksennustensa tahdissa. Jossain vaiheessa iltaa Helenalta katoaa toinen kenkä, mutta se ei menoa haittaa. Maikku saa itkukohtauksen, jostain miehestä, jonka hän tunsi kymmeniä vuosia sitten. Maikku paikkaa tilannetta yrittämällä iskeä jokaista, joka muistuttaa häntä tuosta miehestä (jokainen mies siis on potentiaalinen uhrinsa). Maikku tippuu porukasta epätoivoisen munahaukkuutensa takia.

Maarit käyttäytyy hitusen muita paremmin, vaikka eläimellinen tyylinsä on vain ahdistava, eikä seksikäs. Maarit hakeutuu ensimmäisenä jonkun kämpille, koska oma miehensä ei ole suostunut seksiin vuosiin (ymmärrettävää).

Helena on nyt yksin baarissa. Maikku oksentaa ottaessaan suihin joltain spurgulta kadulla. Maarit meni sairaalloisen humaltuneen teinipojan kämpille. Helena jatkaa biletystä, pilkkuun asti. Helenaa ei pysäyty mikään, koska Helena on eläin. Mielestään.

Se on surullinen näky. Se on vastenmielistä. Se on kammottavaa. Jos päivi räsänen on nähnyt sen näyn, niin sitten ymmärrän, miksi hän haluaa kieltää yökerhot - minäkin haluaisin, jos näkisin Helenoita liian usein.